Psalms 88

Rukous syvässä ahdistuksessa

1Koorahilaisten laulu, psalmi. Veisuunjohtajalle. Veisataan kuten "Sairaus", esrahilaisen Heemanin mietevirsi. 2Herra, pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan edessäsi. 3Salli rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi huutoni puoleen. 4Sillä sieluni on saanut kärsimyksistä tarpeeksi, ja elämäni on lähellä hautaa. 5Minut luetaan hautaan menevien joukkoon. Olen kuin mies, jolta voima on poissa. 6Minut on jätetty kuolleiden joukkoon. Olen kuin kaatuneet, jotka makaavat haudassa ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat kädestäsi erotetut. 7Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin. 8Vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät ylitseni. Sela. 9Sinä olet karkottanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi. Minut on suljettu sisään enkä pääse ulos. 10Kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi. 11Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko kuolleiden henget sinua kiittämään? Sela. 12Kerrotaanko haudassa armostasi, kadotuksessa uskollisuudestasi? 13Tunnetaanko ihmeesi pimeydessä ja vanhurskautesi unohduksen maassa? 14Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja rukoukseni tulee varhain eteesi. 15Miksi, Herra, hylkäät sieluni, miksi peität kasvosi minulta? 16Minä olen ollut kurja ja lähellä kuolemaa nuoruudestani alkaen. Minä kärsin kauhujasi ja olen neuvoton. 17Vihasi vyöryy ylitseni, kauhusi hukuttavat minut. 18Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet. Ne kaikki yhdessä piirittävät minua. 19Ystävät ja toverit sinä olet karkottanut minusta kauas. Pimeys on ainoa tuttavani.

Copyright information for FinSTLK2017